Keskisuurien virheiden kautta maailmalle ja takaisin

31.7.2020 10:15

Maataloushallinnon virkamies kertoo urapolustaan maatalouspolitiikkaan

Olen maataloushallinnon virkamies. Se on yksi tehokkaimmista keinoista kapinoida perhettä ja sukua vastaan, joiden pääelinkeino on ollut jo muutaman vuosisadan maanviljely ja karjanhoito. Hiukan vielä kaivelee 1700-luvun lopun isojaon kohtuuttomuudet ja silloisten epärehellisten virkamiesten hutilointi. Jo siinä kylliksi syytä pyrkiä virkauralle.

Voisin myös väittää, että aito mielenkiinto teknologiaa, taloutta ja politiikkaa kohtaan houkutti Viikkiin opiskelemaan maatalouspolitiikkaa, maatalousekonomiaa ja - teknologiaa. Unohtaa ei sovi myöskään neuvontaopin, sovelletun viestinnän, alkeita.

Ehkä lujin sysäys keskittyä maatalouspolitiikkaan tuli muuan neuvontaopin professorilta, joka totesi, että pelkällä maatalouspolitiikalla ei itseään elätä. Tähän asti on leipää pöydässä ollut. Kiitollinen voi olla myös päinvastaisista neuvoista.

Yliopistokoulutus on sinällään hämmentävän hyvin virkamiestyöhön valmistavaa. Opetellaan lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Näitä tehdään niin kauan, että alkaa sujua. Tietty kriittisyys pitää olla koko ajan mielessä ja kaikessa työssä tulee takaraivossa kolkuttaa, miten viestin tästä ja tuosta asiasta niin, että työkaveri ja kadunmies tai -nainen ymmärtävät.

Korkeakoulutuksen yksi arvokkaimmista asioista mielestäni on sujuva liikkuminen yliopistosta toiseen. Erasmus-vaihto Wageningenissa antoi minulle välttämätöntä kokemusta, uskallusta ja ehkä jonkin verran taitoakin työskentelyyn kotimaisen hiekkalaatikon ulkopuolella. Toinen tärkeä palanen opintoja oli harjoittelu Suomen pysyvässä edustustossa, jossa pääsin tekemisiin suoraan työtehtävien kanssa, joita sitten kymmenen vuoden, ja muutaman sattuman, päästä tein palkkaa vastaan. Opinnoissa tärkeää on myös kokeilla sellaista, mikä ei ihan suju. Pienet tai keskisuuret virheet ovat opiskeluaikana vielä korjattavissa, mutta ne tuppaavat käymään kalliiksi myöhemmin. Ei varmaan ole haitaksi elämänkokemuksenkaan kartuttaminen. 

Työelämään siirtyminen oli kohdallani saumaton. Avustin maatalouspolitiikassa ensin opintoavustajana ja sitten työ laajeni taloustieteen laitoksen hallintotöihin. Sattumalla on usein enemmän osuutta työn löytymiseen kuin ennalta luulisikaan. Maaseutuvirasto, joka tunnetaan nykyisin Ruokavirastona, oli siirtymässä juuri Seinäjoelle ja vaihtuvuus työntekijöissä oli suurta. Minulle aukeni sen vuoksi ensimmäinen virkamiesposti. Päästäkseen koulutusta vastaavaan työhön, on varsinkin työuran alussa oltava valmis muuttamaan. Minun suuntani oli Seinäjoki. Vajaan neljän vuoden päästä piti muuttaa uudelleen, tällä kertaa Helsinkiin, ministeriön leipiin. Kymmenen vuotta maataloushallinnossa on tullut jo täyteen, yllättävän nopeasti. Ministeriön sisällä tehtävät ovat välillä vaihtuneet. Sitäkin suosittelen lämpimästi.

Opiskeluaikana tutkiskelin mielenkiinnolla silloisia ministeriön eläköitymistilastoja. Sormet syyhysivät napata jokin niistä vapautuvista viroista. Tilastot näyttävät nytkin siltä, että luulisi jonkun sormet syyhyävän. Olen nimittäin noin 40 vuoden iässä edelleen nuoremmasta päästä, esimerkiksi omassa yksikössäni lyhimmällä virkakokemuksella. Tavoite itseään viisaampaan ja kokeneempaan seuraan hakeutumisesta on onnistunut.

Vuosittain vaihtuvat harjoittelijat ovat hyvä mittari, miten koulutus valmentaa tehtäviin, joita minäkin työkseni teen. Joka vuosi huomaa, että tuoreet tiedot tutkimuksesta ja työskentelymenetelmistä- sekä välineistä tuntuvat antavan varsin hyvät valmiudet myös ministeriön virkatyöhön. Kokemus täytyy kartuttaa työtä tekemällä. Olen myös pannut merkille, että yllättävän usein entiset harjoittelijat tai EU-avustajat löytävät tiensä takaisin ministeriöön palkkatöihin.

Jos vielä tässä iässä nuorempia tohtii neuvoa, yhden vinkin annan. Työpaikan lisäksi tulee valita aina esimies. Sillä nimittäin on melkoisen paljon merkitystä, onko työ merkityksellistä vielä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin. Minulla on tätä tuuria onneksi ollut, siksi olen viihtynyt kussakin tehtävässä oikein hyvin.

Kirjoittaja esiintyy jutussa poikkeuksellisesti nimettömänä. Jutun on hankkinut Agronomiliiton opiskelijavaliokunnassa Sampsa ry:n edustajana toimiva Ville Lukkarila.