Ravitsemustieteilijän monipuolinen ura: Haastattelussa THL:n tutkimuspäällikkö Liisa Valsta
12.10.2020 09:33
Mitä olet opiskellut?
Valmistuin maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1982 (vastaa nykyistä ETM tutkintoa), pääaineena ravitsemustiede ja sivuaineina mikrobiologia, elintarvikekemia ja – teknologia, yleinen kemia ja kansanterveystiede. Näiden lisäksi opiskelin biokemiaa ja kasvatustiedettä. Pro gradu työni tutki suomalaisten ruokien ravintoainetiheyttä, elintarvikkeiden koostumustietokannan faktorianalyyttisen analyysin avulla.
Perustutkinnon jälkeen suoritin M.Sc.-tutkinnon Oregon State yliopistossa USA:ssa. Pääaineena luin elintarviketieteitä elintarviketoksikologian suuntautumisvaihtoehdossa, ja sivuaineena biokemiaa. M.Sc-opinnäytetyön aiheena oli: The Significance of Glutathione Conjugation for Aflatoxin B1 Metabolism in Rainbow Trout and Coho Salmon.
Elintarviketieteiden tohtoriksi väittelin Helsingin yliopistosta 1996. Lähinnä ravitsemusfysiologiaan liittyvässä väitöskirjatyössä verrattiin runsaasti rypsiöljyä tai auringonkukkaöljyä sisältäneen ruokavalion vaikutuksia seerumin lipoproteiini- ja plasman rasvahappotasoihin.
Näiden lisäksi olen työn ohella suorittanut korkeakoulupedagogiikan opintoja, johtamisen erikoisammattitutkinnon ja ryhmätyömenetelmien opintoja.
Mitkä olivat koulutuksesi vahvuudet ja mahdolliset heikkoudet työuran näkökulmasta?
Vahvuuksia olivat vankka luonnontieteellinen pohja anatomiasta, fysiologiasta, biokemiasta ja kemiasta. Opinnot sisälsivät myös runsaasti kliinisiä ja elintarvikkeisiin sekä mikrobiologiaan, isotooppitekniikoihin liittyviä laboratoriotöitä, ravitsemustutkimusmenetelmien opetusta, ruoankäyttötutkimusmenetelmistä kokeelliseen ravitsemustutkimukseen. Professori Leena Räsäseltä sain erinomaista graduohjausta, ja yhteensä 6 kuukauden pituiset pakolliset harjoittelut olivat opettavaisia.
Nyt menneiden aikojen opetuksen tai oman motivoitumisen heikkouksia kysyttäessä on syytä muistaa, että elämä oli 1970-luvun lopulla kovin erilaista nykyiseen verrattuna. Tietojenkäsittelyssä elettiin vielä reikäkorttiaikaa. Tilastotieteen opetuksen kysymyksenasettelut taisivat olla lähempänä metsä- tai maatalousopiskelijoiden kiinnostuksen kohteita eivätkä oikein avautuneet ensimmäisen vuoden ravitsemustieteen opiskelijalle. Näilläkin pärjättiin ja jatkuvan oppimisen periaatteella on tietoja paikattu myöhemmin.
Yhdysvalloissa 1980-luvulla opiskellessa huomasi selvän asenne-eron opettajien paneutumisessa opetukseen ja suhtautumisessa opiskelijoiden oppimisen varmistamiseen Suomeen verrattuna. USA:n vuodet olivat hyvin innostavia.
Mikä oli opintojen aikana hyvää myöhempää työelämää ajatellen ja mitä olisi kannattanut tehdä opintojen aikana toisin?
Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että perustutkinnon merkitys myöhempää työelämää ajatellen on pienempi kuin mitä perustutkinnon opintovuosina pystyi ymmärtämään. Työssä oppimisella, uteliaalla ja jatkuvan oppimisen asenteella on todella suuri merkitys.
Tutkintojärjestelmät ovat Suomessakin kehittyneet hyvään suuntaan siten, että tutkintojen kytkeminen toisiinsa on paljon monipuolisempaa menneeseen verrattuna. Niin Yhdysvalloissa kuin Euroopan elintarviketurvallisuus viranomaisen (EFSA) tehtävissä huomasin, että jo maisterin paperit saaneelta odotetaan kykyä työskennellä ja kehittyä melko laajasti oman perustutkinnon aihepiirin ulkopuolellakin. Paljon voi oppia työtä tehden ja monenlaisista asioista pitää pystyä proaktiivisesti ottamaan selvää tai hankkimaan lisäoppia, jos sitä ei valmiiksi ole.
Millä asioilla (opinnot, työkokemus, gradu jne.) on ollut merkitystä työnhauissasi?
Opinnoilla toki. Olen työskennellyt koko urani tutkijana, asiantuntijana, yliopiston assistenttina, vt. professorina, vt. yksikönpäällikkönä, tiiminvetäjänä ja projektikoordinaattorina. Työn aihepiirit nivoutuvat kyllä kaikkeen siihen, mitä olen opiskellutkin jossain elämäni vaiheessa, mutta en välttämättä perustutkinnon aikana.
Työkokemuksella on myös ollut merkitystä. Tehtävät usein seuraavat rakentuen aiemmalle kokemukselle. Jo opiskeluajoista lähtien olen ollut jollain tasolla luottavainen, että jotain tekemistä löytyy, vaikka ensimmäiset työrupeamat olivat muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Ensimmäisen pitemmän määräaikaisen työpaikan sain 30-vuotiaana ja toistaiseksi voimassa olevan työpaikan 36-vuotiaana.
Minkälaisilla muilla asioilla on ollut merkitystä työhistoriasi muotoutumisessa (esim. arvot, perhe, sattuma, verkostot jne.)?
On selvää, että perheellä ja sieltä omaksutuilla arvoilla on ollut merkitystä. Kun tutkija-isän ja kotitalousopettaja-äidin jälkeläisestä tulee ravitsemustutkija palaa mieleen sanonta, että ”ei omena kauas puusta putoa”. Uteliaisuudella, verkostoitumisella, hyvillä opettajilla ja esimiehillä ja sattumallakin on ollut merkitystä työhistorian muodostumisessa.
Perusorientaatioltani olen ollut ehkä sukupolveni mukaisesti hyvin sitoutunut työpaikkaa kohtaan. Onneksi myöhemmällä iällä riskinotto- ja epävarmuuden sietokyky ovat entisestään lisääntyneet.
Millainen työnkuva sinulla tällä hetkellä on?
Tällä hetkellä toimin tutkimuspäällikkönä ja tiiminvetäjänä Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) kansanterveyden edistämisen yksikössä ja Helsingin yliopistossa ravitsemustieteen dosenttina. Tiimini vastuulla THL:ssa on mm. elintarvikkeiden koostumustietopankki Finelin ylläpito- ja kehittäminen, ravitsemustutkimusinfrastruktuurin ylläpito- ja kehittäminen ja aikuisten ravitsemusseuranta, FinRavinto-tutkimus. Osallistumme THL:n väestötutkimusaineistojen analysointiin ja raportointiin, teemme ravitsemusepidemiologista tutkimusta, toimimme ravitsemusasiantuntijoina esimerkiksi median yhteydenottoihin vastaamalla, ohjaamme opinnäytetöitä ja toimimme kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa.
Lisäksi johdan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Reilu ruokamurros –hankkeen työpakettia, joka selvittää eri sosioekonomisten väestöryhmien ravitsemuksellista ja terveystilannetta siirryttäessä ympäristöystävällisempään ruokavalioon.
Vastaako työ koulutustasi ja opiskeluaikaisia odotuksiasi?
Tavallaan kyllä, mutta paljon on matkan varrella onneksi saanut monenlaista lisäoppia, mikä on mahdollistanut nykytehtävissä toimimisen. Opiskeluaikana suurin unelmani oli ”tulla hyväksi assistentin sijaiseksi”, mikä kuvaa opiskeluajan odotuksiani. Tänä päivänä sovellan kaikkea matkan varrella omaksumaani nykyhetken kiinnostaviin haasteisiin.
Mitkä taidot koet työsi kannalta tärkeimmiksi?
Tutkijan ja asiantuntijan tehtävissä THL:ssa ravitsemustutkimuksen menetelmäosaaminen, tiedon etsintä- ja käsittely- ja viestintätaidot, ryhmätyö ja yhteistyö, verkostoituminen ja esimiestyö korostuvat. Tärkeitä ovat myös kielitaito, luonteva, selkeä esiintyminen, tilastollisten menetelmien sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen rakenteiden tuntemus.
Millaisia muutoksia alallasi on tapahtunut? Oletko havainnut jonkinlaisia “trendejä”, hiljaisia signaaleja, muutosta ilmassa?
Nykysukupolvi on oleellisesti proaktiivisempia työnhakijoina, taitavampia tiedonkäsittelijöitä, kielitaitoisempia, kehittyneempiä esiintyjiä ja ehkä lähtökohtaisesti rohkeampia omaan nuoruuteen verrattuna. Uudet opetusmenetelmät ja opiskelijavaihto-ohjelmat ovat tainneet tehdä hyvää.
Mitkä ovat mielestäsi tämän tutkinnon suorittaneen vahvuuksia työmarkkinoilla - miten kannattaisi markkinoida itseään? Millainen imago meillä mielestäsi on?
Asiantunteva, yhteistoimintaan tottunut, luotettava ravitsemusosaaja. Samasta puusta emme onneksi ole veistettyjä, vaikka tietty tutkinto olisi suoritettuna.
Onko sinulla lopuksi vielä jotain vinkkejä opiskelijoillemme?
Perusasioiden hyvä hallinta auttaa paljon jatkossa ja antaa itseluottamusta. Kannattaa tutustua monenlaisiin töihin. Työssä ja työn ohella pystyy oppimaan paljon lisää asioita, menetelmiä, työn teknistä toteutusta, mutta erityisesti sitä, miten asioita hoidetaan.
Vaali kielitaitoasi, tutustu työelämään myös muissa maissa, jos mahdollista. Itsetuntemus ja ryhmätyötaidot helpottavat monissa käänteissä. Pyydä sparrausapua vertaisilta, vanhemmilta mentoreilta, muiden alojen ihmisiltä tai hakeudu tarvitsemaasi jatkokoulutukseen.
Pidä itsestäsi huolta.
Rebecca Malin
Agronomiliiton opiskelijavaliokunnassa Agro-Forst rf:n edustaja