Ravitsemustieteet vaihdossa

01.11.2022 15:50

Seuraavaksi pääsemme tutustumaan ravitsemustieteilijöiden, tarkemmin Retikka ry:läisten vaihtokokemuksiin.

Juttua varten Retikka ry:n edustaja Agronomiliiton valiokunnasta haastatteli kolmea vaihdossa ollutta retikkalaista. Retikka ry on Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteilijöiden oma ainejärjestö, mistä valmistuu terveystieteiden maistereita ja laillistettuja ravitsemusterapeutteja.

Siru Liljefors: Milano, Italia

Suoritin vaihtoni Milanossa Italiassa keväällä 2022. Yliopistoni oli Universita Cattolica del Sacro Cuore, joka on Euroopan suurimpia yksityisiä yliopistoja ja kampuksia on useissa eri Italian kaupungeissa. Monesta Eurooppaan vaihtoon lähtevästä poiketen en lähtenyt vaihtoon Erasmuksen, vaan ISEP Exchange -ohjelman kautta, jonka kautta vaihtoon hakeminen ja vaihdon käytännön toteutus meni hieman eri tavalla. 

1. Minkälaisia kursseja kävit vaihdossa? Oliko nämä kurssit helppo valita? Entä oliko kursseja helppo löytää?

Suoritin vaihdon aikana kolme kurssia: kaksi Italian ruokakulttuuriin liittyvää kurssia, sekä yhden henkilökohtaisen markkinoinnin kurssin. Kursseja oli kansainvälisille opiskelijoille monipuolisesti ja halusin valita kursseja, jotka opettaisivat minulle asioita vaihtokohteestani sekä kursseja, joita en kotiyliopistossani ottaisi. Saatuani vaihtopaikan ISEP Exchange ohjelmasta he lähettivät minulle selkeän kurssilistan, josta kurssit oli helppo valita kurssikuvauksen mukaan. 

Itse kurssien valitseminen oli helppoa, mutta Suomen yliopistoista selkeästi poikkeava lukujärjestyskäytäntö ilmeni vasta paikan päällä kurssien alettua. Cattolicassa luennot kestivät kaksi tuntia, ja seuraava luento alkaa samalla kellonlyömällä kuin edellinen luento loppuu. Käytännössä monet luennoitsijat pitivät luennot yhteen, jolloin luento loppui puoli tuntia aiemmin ja opiskelijoilla oli siirtymäaikaa seuraavalle luennolle. Jokaiselta luennolta on myös ok olla vartti myöhässä. Yksi Cattolican kampuksista kuitenkin sijaitsi 40 minuutin matkan päässä pääkampukselta, jolloin siirtymäaika luentojen välillä ei riittänyt, ja lounas jäi tällöin välistä. Myös lounaan tarjoiluaika kummastutti suomalaista. Lounasta tarjoiltiin vain 12-14.30, eli lounasaika meni täysin päällekkäin yhden luennon kanssa. Kohdallani tämä tarkoitti sitä, että söin neljänä päivänä viikossa kahdenkymmenen minuutin pikalounaan ja kiirehdin toiseen rakennukseen luennolle. 

1. Mikä oli haastavinta vaihtoonlähtöprosessissa?

Itse vaihtoon hakeminen oli helppo prosessi, mutta haasteita tuotti kohteen kielitaito. Yliopiston omat sosiaalisen median kanavat ja suurin osa verkkosivuista oli italiaksi, ja sainkin usein sähköpostiini tiedotteita, joista en ymmärtänyt mitään. Vaihtoon hakiessani sain myös laskuja Italiaksi, jotka täytyi ilman ohjeita osata maksaa Italialle spesifin maksusivuston kautta. 

1. Mitä odotit vaihdolta eniten?

Odotin vaihdolta eniten kokemusta kansainvälistymisestä ja arjesta erilaisessa kulttuurissa, englannin kielitaitoni paranemista, sekä elämää lämmössä kaukana Suomen kevätloskasta. Totta kai odotin Italialta myös ikimuistoisia kokemuksia ruokakulttuurin saralla. Italiaan ja sen kulttuuriin liittyy paljon stereotypioita, joten oli mielenkiintoista päästä näkemään tätä kulttuuria arjessa. 

1. Miten uskot hyötyväsi vaihdosta jatkossa?

Vaihto oli todella silmiä avaava kokemus, ja uskon, että jatkossa osaan tulevassa ravitsemusterapeutin työssäni kohdata paremmin eri kulttuureista tulevia asiakkaita. Vaihto antoi rohkeutta ja itsevarmuutta tarttua itselle uusiin ja pelottavilta tuntuviin haasteisiin. Myös kansainvälisyys ja sen kartuttaminen on iso vaihdosta saatu etu. 

1. Mikä oli suurin kulttuurishokki vaihdossa?

Vaihdossa havaitsin niin positiivisia kuin negatiivisiakin kulttuurishokkeja. Negatiivisena kulttuurishokkina tuli Milanon englannin kielen taito. Milano on suuri ja turistien suosima kaupunki, mutta valtaosassa ravintoloista sekä muissa palveluissa englannin kielen taito oli heikkoa, ja ruokalistat olivat saatavilla vain italiaksi. Italialaiset ovat myöhästelijöitä, ja tähän tottuminen täsmällisenä suomalaisena vei aikaa. Hyvänä esimerkkinä yhteisretki Torinoon, jossa järjestäjät sanoivat, ettei myöhästyjiä odoteta. Matkaan lähdettiin tunti alkuperäisestä aikataulusta jäljessä, kun matkanjärjestäjät itse saapuivat 40 minuuttia myöhässä. 

Ehdottomasti positiivisena mieleen jää Milanon ilmapiiri. Koskaan ei tiennyt, missä kadunkulmassa odotti pystyyn laitettu katumusisointi- tai tanssiesitys, jota kaupunkilaiset jäivät kuuntelemaan ja kannustamaan. Mieleeni on jäänyt erityisesti orkesteriesitys kävelykadulla, jonka tahtiin paikalle sattuneet ihmiset alkoivat tanssimaan, ja lopulta koko katu oli täynnä tanssivia ohikulkijoita. 
 

Italian aperitivo -kulttuuri on vertaansa vailla, ja vaihdosta erityisesti mieleen jääkin viikoittaiset aperitivot yhdessä ystävien kanssa. Aperitivo on illalla nautittava drinkki, jonka hintaan sisältyy ruokaa, monissa paikoissa tämä toteutettiin buffet-ruokailuna. Italialaiseen tyyliin ruokaa oli paljon, ja käytännössä aperitivolla sai täyttävän ja maistuvan iltaruoan vain 10 eurolla. 

Maria Kostiainen: Hampuri, Saksa

Opiskelin Hampurissa, Pohjois-Saksassa kevätlukukaudella 2022. Vaihtokoulu on nimeltään Hochschule für Angewandte Wissenschaften Hamburg. HAW on ammattikorkeakoulu.

1. Minkälaisia kursseja kävit vaihdossa? Oliko nämä kurssit helppo valita? Entä oliko kursseja helppo löytää?  

Vaihdossa kävin aika erilaisia kursseja verrattuna kotiyliopiston ravitsemus- ja terveyspainotteisiin opintoihin. Valitsin muun muassa elintarvikemarkkinointia, johtamista ja kuluttajakäyttäytymistä käsitteleviä kursseja. Englanninkielisestä kurssivalikoimasta noin puolet vastasi kursseja, joita olin jo Suomessa ehtinyt suorittamaan. Nappasin siis jäljelle jäävät kurssit, eli kurssien valitseminen ei sinällään ollut vaikeaa. Kurssikuvaukset olivat myös selkeät ja kattavat, mikä helpotti valintaa. Kurssitarjontaan tehtiin tosin muutoksia kahdesti hakuprosessin aikana, minkä takia lukujärjestystä sai rukata useamman kerran. 

1. Mikä oli haastavinta vaihtoon lähtöprosessissa? Miten selvisit tästä ongelmasta? 

Lähtöprosessin haastavin kohta minulle oli asunnon löytäminen. Koulun kautta haettavia soluhuoneita ei riittänyt kaikille vaihto-opiskelijoille ja tieto siitä, että en saanut asuntoa, tuli hyvin myöhään. Jouduin kuukaudessa etsimään yksityisiltä markkinoilta sopivan asunnon suurkaupungista. Tässä auttoi saksan kielitaito, sillä pystyin laittamaan hakemukset saksaksi, mikä nosti mahdollisuuksia saada asunto vuokrattua.

Toinen hieman tylsä juttu oli Saksan erilainen lukukauden alkamisajankohta. Aloitin vaihto-opinnot vasta maaliskuun lopulla ja ne jatkuivat pitkälle kesään. Tämän myötä vuoden alkuun jäi pari kuukautta tyhjää odottelua, eikä kesällä ennättänyt kesätöihin ollenkaan.

1. Mitä odotit vaihdolta eniten? 

Uusia kokemuksia ja kasvamista ihmisenä, niin kuin varmasti kaikki vaihtoon lähtijät. Toivoin myös, että pääsisin harjoittelemaan saksan puhumista ja kehittämään kielitaitoa.

1. Miten uskot hyötyväsi vaihdosta jatkossa? 

On suuri rikkaus ja etuoikeus päästä vaihtoon. Vaihto-opiskelijana joutuu väistämättäkin ylittämään itsensä lukuisia kertoja ja myös tajuaa sen, että “Hei, mä pärjään täällä”. Pääsee näkemään toisen maan korkeakoulun toimintaa, kulttuuria, tapaamaan ihmisiä ympäri maailmaa. Ylipäätään haastamaan ongelmanratkaisukykyä sekä viestintätaitoja lukuisia kertoja. Monikulttuurinen ja kansainvälinen ympäristö opettaa ja antaa paljon. Sanoisinkin, että juuri edellä mainitut asiat ovat etu, jota on vaikea saada muualta, ainakaan juuri tässä muodossa. 

1. Mikä on ollut tähän mennessä suurin kulttuurishokki vaihdossa? 

En tiedä, voiko Saksan kohdalla puhua mistään kulttuurishokista, mutta moni asia tietenkin yllätti. Eniten harmaita hiuksia tuotti asioiden toimimattomuus ja tiedon puute, johon en ollut varautunut. Maassa on paljon byrokratiaa ja jopa koulun sisäiset asiat olivat hankalasti hoidettavissa. Saksa on edelleen käteisen, paperilomakkeiden ja säädösten maa. Moni tieto tai palvelu tuntui olevan saatavilla ainoastaan saksaksi, joten kielitaidoton joutuu turvautumaan muiden apuun täyttäessään lomakkeita tai asioidessaan virastoissa. Toisaalta uskon, että näitä asioita halutaan kehittää ja tilanne helpottuu tulevaisuudessa.

Neea Penttilä: Göteborg, Ruotsi

Olin vaihdossa Ruotsin länsirannikolla Göteborgissa keväällä 2020, minne jäin asumaan vielä loppuvuodeksi koronan astuttua kuvioihin. Vaihtoyliopistoni oli Göteborgin yliopisto, missä voi opiskella useassa eri tiedekunnassa kauppakorkeasta lääketieteeseen.

1. Millaisia kursseja kävit vaihdossa? Oliko nämä helppo valita? Oliko kursseja helppo löytää?

Tein kaksi varsinaista vaihtokurssia, toinen fysiologian ja anatomian kertauskurssi ja toinen ruotsin kielikurssi. Tämä kurssikattaus ei oikeastaan ollut ensimmäinen tai toinenkaan valintani. Olisin halunnut opiskella ensisijaisesti kliinistä ravitsemustiedettä, johon olisi kuulunut myös harjoittelua Sahlgrenskan yliopistollisessa sairaalassa. Tälle kurssille en kuitenkaan mahtunut. Vaihtoehto B oli ravitsemustieteilijöille suunnattu psykologian kurssi, jolle en päässyt kriteerien täyttymättömyyden vuoksi. Tätä kurssia varten olisi pitänyt olla suoritettuna psykologian perusopinnot, joista minulla oli tuolloin hakuvaiheessa käytynä vain yksi viidestä. Niinpä päädyin sitten kertaamaan paikallisten ravitsemustieteen fuksien kanssa fysiologiaa ja anatomiaa ruotsiksi, ja tämäkin oli loppujen lopuksi ihan mukavaa ja opettavaista. Kurssitarjonta oli mielestäni helppo löytää, ja ohjeistukset kurssien valitsemiseen olivat selkeät.
 

2. Mikä oli haastavinta vaihtoon lähtöprosessissa? Miten selvisit ongelmasta?

Haastavinta vaihtoprosessissa oli ehdottomasti paperi-/dokumenttisota, jota käytiin koko kevät ja syksy. Nyt aika on jo kullannut muistot, mutta muistan tuskailleeni näiden kanssa motivaatiokirjeistä apurahahakemuksiin. Suosittelenkin hahmottelemaan hakuprosessin jo heti alussa vaikkapa vanhalle kunnon ruutupaperille. Tällöin pysyy paremmin kartalla, mikä dokumentti pitää seuraavaksi lähettää ja mikä lomake olla mihinkin päivään mennessä täytettynä.
 

3. Mitä odotit vaihdolta eniten?

Odotin vaihdolta eniten uusiin kansainvälisiin ystäviin tutustumista ja sopeutumista ruotsalaiseen kulttuuriin ja kieleen. Tammikuussa 2020 vaihtoon lähtiessäni olin vielä autuaan tietämätön tulevasta, joten kuvittelin mielessäni hauskoja illanviettoja kaveriporukoissa ja yhdessä opiskelua isoissa ryhmissä. No, sattuneesta syystä kaikki tämä vaihtui nopeasti vaihtokavereiden kanssa vietettyihin karanteeni-iltoihin. Olen kuitenkin onnellinen, että lähdin vaihtoon ja sain elää tuota ns. normaalia vaihtoelämää edes hetken aikaa. Ruotsalaiseen kulttuuriin kyllä vaihtoaikana sopeuduin – jopa niin hyvin, että jäin vaihdon päätyttyä Ruotsiin koko loppuvuodeksi.
 

4. Miten uskot hyötyväsi vaihdosta eniten jatkossa?

Luulen hyötyväni vaihdosta eniten kokemuksen kautta. Uskon, että vaihtokokemus kuori minusta esiin paljon rohkeutta ja spontaaniutta. Vaihtokokemus oli jollain tavalla myös matka minuuteen – uusiin ihmisiin tutustumisen lisäksi vaihdossa pääsi tutustumaan myös ihan uudenlaiseen minään ja löytämään itsestään uusia puolia. Tästä on ollut jo nyt paljon hyötyä vaihdon jälkeen.
 

5. Mikä oli suurin kulttuurishokki vaihdossa?

Kulttuurishokkia en kokenut juuri ollenkaan. Oikeastaan enemmän hämmästelin sitä, miten pieniä suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden erot loppujen lopuksi ovat. Havaitsemani kulttuurierotkaan eivät aiheuttaneet shokkia, sillä olin osannut varautua niihin jo etukäteen. Ehkä vaikeinta tälle suomalaiselle oli suhtautua ruotsalaisten ajoittaiseen yltiöpositiivisuuteen, kliseistä mutta totta!

Kiitos kaikille haastatelluille vaihtokokemusten jakamisesta!

Kirjoittaja: opiskelijavaliokunnassa Retikka ry:n edustajana toimiva Elina Olkkonen

Haastatellut: Siru Liljefors, Maria Kostiainen, Neea Penttilä