Merkityksellistä työtä biodiversiteetin katoamisen parissa Ympäristöministeriössä – haastattelussa Kristiina Niikkonen

26.5.2021 10:24

Luontoasiat olivat aina Kristiina Niikkosen sydäntä lähellä. Hän opiskeli ympäristönsuojelutiedettä Viikissä. Nyt hän työskentelee pääasiallisesti Ympäristöministeriössä biodiversiteetin katoamiseen liittyvissä EU-hankkeissa.

Kerro oppinoistasi ja miten päädyit tähän kokonaisuuteen?

Luin ympäristönsuojelutiedettä Viikissä ja ehkä yksi syy siihen, miksi päädyin alaan on, että lukiossa äidinkielenopettajani antoi minulle Rolf Edbergin kirjoittaman Siru linnunrataa -kirjan, joka oli yksi niistä kirjoista, kuten Äänetön kevät, jossa puhutaan mm. ympäristösaastuttamisesta. Vaikutuin tästä kirjasta paljon, ja lukion jälkeen päädyin Kuusamosta Helsinkiin opiskelemaan ympäristönsuojelutiedettä. Tässä alassa myös houkutteli se, että se on niin laaja-alainen.

Päästyäni opiskelemaan, tapasin samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa oli kiva keskustella ja väitellä. Ylipäätään koin opiskelun viihtyisänä ja kivana. Pääaineeni oli ympäristönsuojelutiede ja sivuaineiksi luin paljon kursseja muilta tiedekunnilta mm. ympäristöfilosofiaa ja ympäristökasvatukseen liittyviä kursseja.

Nyt työurani aikana huomaan, että 3–4 vuoden välein tulee tehtyä isompia opiskelukokonaisuuksia, jotka täydentävät osaamista työn ohessa. Esimerkiksi viimeksi suoritin 40 viikkoa kestäneen ympäristöoikeuden erikoistumisohjelman Itä-Suomen yliopistossa työn ohessa. Vuosittain teen pienempiä koulutusjuttuja. Haluaisin korostaa elinikäisen oppimisen tärkeyttä, mutta pääainesta saadut ajatukset ja ideat ovat olleet työni kannalta edistyksellisiä. Koen poikkitieteellisyyden erittäin hyödylliseksi, koska siten ymmärtää asioita muista aloista.

Mikä oli opintojen aikana hyvää myöhempää työelämää ajatellen? Mitä olisi kannattanut tehdä opintojen aikana toisin?

Hyvää oli, että pääsin tutustumaan eri tieteenaloihin ja eri näkökulmiin. Koen eduksi myös opintojeni kautta saadun vahvan luonnontieteellisen osaamisen, esimerkiksi käsitys aineiden/materiaalien kierrosta, ylipäätään ilmiöiden ymmärtäminen kemian ja fysiikan näkökulmasta.

Opintojeni aikana en varmaan olisi tehnyt mitään toisin.

Työuran alku. Mikä oli ensimmäinen oman alan työsi?

Tein oman alan töitä laidasta laitaan jo opiskelujen alkuvaiheesta lähtien. Koska olin kiinnostunut ympäristökasvatuksesta, työskentelin toisen opiskelijakaverin kanssa ympäristöoppaana Kauniaisten kaupungilla. Siellä vedettiin erilaisia kursseja mm. kierrätysneuvontaa kierrätyskeskukselle. Teimme myös hotelli Presidentille oman ympäristöohjelman.

Ensimmäinen virallisempi työni oli Helsingin kaupungilla. Siellä olin osana EU-hankkeen tutkimusta, jossa tutkittiin Viikin Vanhakaupungin lahden tilaa ja kuntoa ja varmisteltiin kunnostusta sekä virkistyskäyttöä. Tämä oli ensimmäinen työ, joka on viitoittanut tietä.

Sen jälkeen minua kysyttiin seuraavaan saman alan työpaikkaan, joka oli Metsähallituksessa, ja liittyi lintuvesien kunnostukseen. Sen jälkeen 10 vuoden aikana olin erilaisten EU- ja muiden hankkeiden parissa töissä, jotka liittyivät mm. luonnonmonimuotoisuuden tilan parantamiseen tai virkistyskäyttöön. Voin sanoa, että hankkeiden kanssa työskenteleminen ei ole aina helppoa. En koskaan ajatellut, että päätyisin luonnon monimuotoisuutta ja biologista osaamista vaadittavan tehtävän pariin.

Millä asioilla (esimerkiksi opinnot, gradu, työkokemus, verkostot, sattuma jne.) on ollut merkitystä työnhaussasi/työpaikan saannissa?

Sanosin, että verkostoilla on iso merkitys. Ainakin minulle on käynyt niin, että ensimmäisen työpaikan jälkeen kutsuttiin toiseen. Suomessa on kuitenkin aika pienet piirit. Jos hoidat hommasi hyvin, niin sitä kautta aukeaa paljon. Lisäksi kiinnostus ja innostus tekemiseen vaikuttaa paljon työpaikan saamiseen.

Kuinka kauan olet ollut nykyisessä työssäsi? Millainen työnkuva sinulla on?

Aloitin Ympäristöministeriössä vuonna 2012 Metsähallituksessa työskentelyn jälkeen, ja siitä lähtien olen siellä ollut. Päätyötehtäväni on EU:n biodiversiteettiin liittyvät kysymykset. Tämän lisäksi olen vastuussa kansallisesta toimeenpanosta kosteikkojen ja vesialueiden suojeluun liittyvässä kansainvälisessä Ramsarin sopimuksessa. Olen mukana myös Suomi-Venäjä luonnonsuojelutyöryhmässä ja Fennoskandian vihreän vyöhykkeen verkostossa, missä tehdään lähialueen suojeluyhteistyötä Venäjän kanssa.

Näiden päätehtävien lisäksi osallistun muihin kansainvälisiin biodiversiteettiin liittyviin sopimuksiin, kuten YK:n CBD (engl. Convention on Biological Diversity) sopimukseen, jossa osallistun osapuolikokouksiin. Olen jonkin verran mukana myös Kansainvälisessä luonnonsuojeluliitossa (IUCN, engl. International Union for Conservation of Nature). EU tasolla tehdään myös yritysyhteistyötä, eli miten saadaan yrityksiä mukaan monimuotisuuskadon ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen.

On ollut myös kansallista tekemistä mm. lainsäädäntöprosesseja, luonnonsuojelulain uudistuksia (kompensaation työkalun kehittämistä). Lisäksi myös puheiden kirjoittamista erilaisia tilaisuuksia varten, Suomen kannanottojen kirjoittamista ja kaikkea muuta.

Mistä pidät eniten työssäsi? Entä onko ikäviä puolia?

Pidän siitä, että se on tärkeää ja merkityksellistä työtä. Minulle on tärkeää, että työssäni teen asioita hyvän puolesta.

Ikävä puoli on ehkä se, että välillä turhautuu, kun asiat etenevät hitaasti tai työtä on liika. Lisäksi haasteet, joiden kanssa työskentelen ovat isoja ja välillä tuntuu, ettei mikään etene.

Mitkä taidot koet työsi kannalta tärkeimmiksi?

Ympäristöministeriön linja, ja ylipäätään valtion neuvostokin, perustuu tietoon. Eli rakennetaan siitä pohja mahdollisimman neutraalisti ja tietoon perustuen. Tärkeää on selvittää itsellekin mistä on kyse ja mikä on primaarilähde kussakin asiassa. Eli sitä varten tarvitaan akateeminen ja kriittinen ote siihen kokonaisuuteen. Myös IT-taidot ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä. Oman näkökulman kiteytyminen on myös välttämätöntä.

Entä mitä seuraavaksi? Mitä haluaisit vielä tehdä jäljellä olevalla työurallasi?

CV:täni katsoessa luulen, että melkein 10 vuoden välein kaipaan jotain uudistusta. Haluaisin katsoa asioita vähän eri näkökulmasta. Työuraa on vielä jäljellä, ja tehtyäni 10 vuotta töitä Metsähallituksella ja melkein 10 vuotta Ympäristöministeriössä monipuolisten ja muuttuvien työtehtävien parissa, luulen, että pitäisi vielä keksiä jotain muutakin. Ehkä voisin kansainvälistyä. Kansainvälinen yhteistyö yhdistää ja antaa energiaa ja tukea työhön. Esimerkiksi jotkut asiat eivät välttämättä mene kansallisella tasolla läpi, mutta EU-tasolla puolestaan menevät.

Onko sinulla vinkkejä työtä hakeville opiskelijoillemme? Entä muita vinkkejä opintoihin ja tulevaan? Muuta tärkeää, jota en ole osannut kysyä?

Olen sitä mieltä, että luonnonkadon pysäyttäminen ja luontoa huomioiva talous ja muu toiminta vain vahvistuu ja sillä on entistä suurempi kysyntä. Jos tätä alaa opiskelee, niin töitä riittää. Osaajia tällä alalla kyllä tarvitaan jatkuvasti lisää.

Yksi esimerkki ja vinkki opiskelijoille: Ympäristöministeriössä oli 22 harjoittelupaikkaa, joista jokaiseen haki 60 ihmistä. Hakuvaiheessa joukosta erottuvat ne henkilöt, jotka osaavat osoittaa aitoa motivaatiota ja kiinnostusta työtehtävää kohtaan. Sellainen neuvo työnhakuun, että työpaikkaa hakiessa pitää ajatella, että on jo siinä paikassa. Jos pääset haastatteluun asti, voit todistaa kelpoisuuttasi kyseiseen työtehtävään omien esimerkkien kautta, eli kertoa omasta elämästä jonkun vastaavan esimerkin.

Suuret kiitokset Kristiina Niikkoselle haastattelusta ja vinkeistä opiskelijoillemme!

Kirjoittaja: opiskelijavaliokunnassa Myy ry:n edustajana toimiva Lisa Leinonen