Mentor-ohjelma aktorin silmin 3/3: Kiitoksien aika
19.10.2021 15:38
Syksyllä 2020 alkanut mentorointi on tullut päätökseen. Tämän juttusarjan viimeinen osa nivoo yhteen koko vuoden kestäneen yhteisen matkan sekä mentoriparina että mentoroitavana ryhmänä.
Jos et ole vielä lukenut juttusarjan ensimmäistä tai toista osaa, pääset lukemaan ne TÄSTÄ ja TÄSTÄ.
Vuosi yhteistä matkaa takana
Kokonaisuudessaan mentorointiprosessi kesti vuoden verran, kun mukaan lasketaan myös alun aktorivalmennus. Parityöskentelyä mentorin kanssa ehdittiin toteuttaa tammikuusta aina tänne lokakuulle asti, eli parinakin yhteistä matkaa kesti noin 9 kuukautta. Tuntuu hieman hurjalta ajatella, että siitä kaikesta alkutohinasta on tosiaan vierähtänyt jo vuosi! Vastahan kaikki alkoi. Samaan aikaan tuntuu, että elämäntilanne nyt on aivan eri kuin vuosi sitten. Kehitys sekä ammatillisesti että ihmisenä on ollut matkan aikana huiman nopeaa. Kehitystä olisi varmasti tapahtunut joka tapauksessa, mutta mentorointi on kulkenut tärkeänä tukipilarina rinnalla ja antanut itseluottamusta ottaa tarjottuja haasteita vastaan. On myös ollut hienoa, että tapahtuneita kehitysaskeleita on päässyt heti reflektoimaan yhdessä mentorin kanssa.
Paritapaamisten reflektointia yhdessä ja erikseen
Viime blogikirjoituksen jälkeen olemme ehtineet tapaamaan vielä useita kertoja. Kesällä taisimme pitää yhden ”lomakuukauden”, mutta muutoin olemme pyrkineet tapaamaan kuukausittain. Valitettavasti korona ei ole vieläkään poistunut keskuudestamme, joten lyhyestä välimatkasta huolimatta tapasimme mentorini kanssa pääosin etänä. Toisaalta etäily on myös hieno mahdollisuus, ja se helpotti etenkin mentorini, pikkulapsiarkea elävän äidin, mahdollisuutta irtautua hetkeksi mentoroinnin maailmaan ilman kotoa poistumista.
Loppupuolen paritapaamisissa puhuimme muun muassa kansainvälistymisestä, tutkijan uran mahdollisuuksista ja haasteista väitöskirjan jälkeen sekä minun ja mentorini kehityksestä mentoroinnin aikana. Pohdimme myös sitä, mitä kaikkea olemme kumpikin saaneet yhteisestä matkastamme. Oli ilo huomata, että hyötyminen on ollut molemminpuolista: myös mentori saa uusia näkökulmia urakehitykseensä keskustellessaan aiheesta aktorin kanssa. Kansainvälistyminen on nykyään merkittävä teema uran suunnasta riippumatta, mutta erityisesti tutkijoille se on tärkeä aihe pohtia. Olenko valmis lähtemään pidemmäksi aikaa ulkomaille? Mitä se käytännössä tarkoittaa perheen ja muun arjen sujumisen kannalta? Kurkkasimme myös hiukan väitöskirjan jälkeisen ajan mahdollisuuksiin ja haasteisiin, sillä minulle on hyvin tyypillistä ajatella asioita todella pitkäjänteisesti eteenpäin. Tästä keskustelusta oli varmasti hyötyä myös mentorilleni, sillä hän on juuri tuossa risteyskohdassa, kunhan palaa perhevapaalta takaisin työelämään.
Viimeinen ryhmätapaaminen
Lokakuun alussa koitti viimeinen ryhmätapaaminen. Teimme tuttuun tapaan ennakkotehtäviä ennen tapaamista, jotta pääsimme hyvissä ajoin orientoitumaan aiheeseen. Ryhmätapaamisessa puhuimme muun muassa työhaastatteluista – erityisesti mahdollisista vaikeista ja hämmentävistä kysymyksistä, joita voi sattua kohdalle. Tapaamiseen osallistuvien mentoreiden joukosta löytyi ilahduttavasti myös kokenut rekrytoinnin osaaja, joka toi keskusteluun pöydän toisella puolella istujan näkökulmaa. Sain tapaamisesta eväitä siihen, miten esimerkiksi kertoa omista heikkouksistaan pilaamatta mahdollisuuksiaan saada työ tai miten suhtautua jatkossa asiattomiin kysymyksiin.
Viimeisessä ryhmätapaamisessa keskustelimme toki myös mentorointimatkan annista. Pääsimmekö alussa asetettuihin tavoitteisiin? Mitä opin matkan aikana, mitä ehkä vielä pitäisi kehittää? Oli taas mielenkiintoista päästä juttelemaan näistä asioista muiden aktoreiden kanssa ja peilata omaa matkaa muiden kokemuksiin. Meidän kaikkien matkat ovat olleet erilaisia, mutta aivan jokaiselle on jäänyt käteen arvokkaita kokemuksia, uusia kontakteja ja hyvä mieli!
Kiitos!
Lopuksi on aika sanoa kiitokset. Kiitos mentorilleni Elina Järvelä-Reijoselle. Ilman sinua tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista. Tapaamme vielä yliopiston käytävillä ja ehkä joskus työskentelemmekin yhdessä jonkun projektin parissa. Kiitos Agronomiliitolle raameista, joiden ohjaamana mentorointiin on mutkatonta lähteä. Kiitos kaikille muille ohjelmaan osallistuneille, joiden kanssa sain keskustella kokemuksista matkan aikana. Kiitos myös sinulle, joka luit tekstini ja mahdollisesti itsekin rohkaistut mukaan mentorointiin.
Kirjoittaja: TtK Taru Lindholm, ravitsemustieteen maisterivaiheen opiskelija ja tutkimusavustaja Itä-Suomen yliopistosta