Kurkistus ravitsemusterapeutin uratarinaan – haastattelussa Marjaana Puustinen

17.4.2020 09:54

Marjaana Puustinen on vuonna 2006 Kuopion yliopistosta valmistunut terveystieteiden maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti. Hän työskentelee Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymässä eli PHHYKY:ssä erikoisairaanhoidon ravitsemusterapeuttina. Tällä hetkellä Marjaana kuitenkin on hoitovapaalla työstään ja nauttii hitaasta elämästä kotiäitinä.

Koetko, että opintosi vastasivat työelämän tarpeita?

Koulutus antoi hyvät pohjatiedot työelämää varten. Koen, että ravitsemusterapeutin työ vaatii kuitenkin jatkuvaa opiskelua, jotta pysyy kärryillä uusimmista suosituksista ja tutkimustuloksista ja osaa peilata medioissa käytävää ravitsemuskeskustelua tutkittuun tietoon. Työn tekeminen on jatkuva oppimisprosessi ja olen oppinut työn kautta ja kollegoilta hyvin paljon sellaista, mitä en opiskeluaikana osannut edes kuvitella.

Teitkö jotain valintoja opintojen aikana työelämää silmällä pitäen (esimerkiksi sivuainevalinnat, harjoittelupaikan valinta, osallistumien ainejärjestötoimintaan tai muu verkostoituminen jne.)? Onko valinnoistasi ollut hyötyä?

Olen aina ollut hieman huono laskelmoimaan ja suunnittelemaan elämää pitkälle. Opiskeluaikana pyrin toki pitämään silmät auki tulevia työpaikkoja ajatellen, mutta ainejärjestötoimintaan ja muuhun järjestötoimintaan osallistuin kuitenkin siksi, koska se oli hauskaa. Sivuaineet valitsin muistaakseni sen perusteella, mikä vaikutti kiinnostavalta.

Olitko kesätöissä opintojen aikana, millaisissa? Teitkö töitä lukuvuoden aikana? Antoiko opiskeluaikainen työkokemus eväitä tulevaan työelämään?

Lähes koko opiskeluajan työskentelin viikonloppuisin ja kesäisin optikkoliikkeessä, kunnes vapaavalintaisesta harjoittelusta jäin oman alan töihin ensin tuntityöntekijänä ja myöhemmin kokoaikaisena. Työskentely optikkoliikkeessä oli lähinnä rahallisesti tärkeää, mutta myös todella hauskaa. Asiakaspalvelukokemuksesta oli varmasti hyötyä ainakin aluksi oman alan töissäkin – on tärkeää tulla toimeen erilaisissa työyhteisöissä ja pärjätä monenlaisten asiakkaiden kanssa. Harjoittelupaikasta saamani kokemus oli hyvä pohja ponnistaa eteenpäin omalla alalla.

Mikä oli ensimmäinen oman alasi työ?

Tein vapaavalintaisen harjoittelun (muistaakseni 8 viikkoa) Pohjois-Savon Sydänpiiri ry:ssä. Minua pyydettiin jäämään sinne töihin ravitsemusasiantuntijaksi ja myöhemmin valmistuttuani työskentelin ravitsemusterapeutti-nimikkeellä. Yhteensä taisin olla Sydänpirissä melkein kahden vuoden ajan. Sydänpiirissä tekemäni työ oli todella vaihtelevaa, pidin erilaisia koulutuksia ja olin mukana järjestön tapaamisissa, Sydänviikolla esittelin Ylä-Savon pikkukuntien kaupoissa Sydänmerkki-tuotteita… Muutamana päivänä kuukaudessa kiersin Pohjois-Savon terveyskeskuksia, joissa tein potilastyötä.

Sittemmin olen työskennellyt ravitsemusterapeuttina Hyvinkään sairaalassa ja Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa ja nyt Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Pienen pätkän olin myös tutkijana Helsingin yliopistossa.

Millä asioilla (esimerkiksi opinnot, gradu, työkokemus, verkostot, sattuma jne.) on ollut merkitystä työnhauissasi/työpaikan saannissa?

Irtisanouduin ensimmäisestä oman alan työpaikasta muuttaessani puolison töiden perässä Lahteen kesällä 2006. Loikka tuntui hurjalta, sillä kesäsijaisuutta lukuun ottamatta minulla ei ollut mitään tietoa työpaikasta. Piinaavan kuukauden ajan olin työttömänä, kunnes opiskelukaverini vinkkasi, että Helsingin yliopiston ravitsemustieteen laitoksella saatettaisiin tarvita minua. Lahdesta pääsee Viikkiin bussilla tunnissa, joten sinnepä siis. Seuraavienkin työpaikkojen kanssa on ollut onnea matkassa – ja niitä kuuluisia verkostoja ei voi ollenkaan väheksyä. Hyvinkään sairaalaan pääsin niin ikään opiskelukaverini äitiysloman sijaisuutta tekemään ja sieltä seuraavaksi HYKS:iin tuttavan suositeltua minua. Toki kävin työhaastatteluissa ja ainakin kertaalleen minusta on myös soitettu opiskelupaikkaani (mistä huolimatta sain hakemani työn). Väittäisin päässeeni töihin omien avujeni vuoksi, mutta mistään näistä työpaikoista en olisi kuullut ilman verkostojani. HYKS:istä sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani, jonka jätin raskain mielin saatuani nykyisen työni Lahdesta vuonna 2011, sillä pitkän matkan kulkeminen ei lopulta sopinut pienten lasten äidille.

Oletko kohdannut haasteita työllistymisessä omalle alalle? Miten olet niistä selvinnyt?

Suurin haaste oli perhe-elämän ja sopivan työpaikan yhteensovittaminen. Ei ollut ollenkaan itsestään selvää saada työpaikka samalta paikkakunnalta puolison kanssa. Valmistumisen jälkeen on kuitenkin ollut selvää, että töitä kyllä riittää, kunhan niiden suhteen ei ole liian nirso – on oltava valmis liikkumaan työn perässä, eikä kaikki tarjolla olevat työt välttämättä vastaa ajatusta unelmaduunista.

Millainen työnkuva sinulla on?

Työskentelen Päijät-Hämeen keskussairaalassa ravitsemusterapeuttina. Tämän vuoden alusta meillä on aloittanut toimintansa Ravitsemusyksikkö, johon kuuluu johtavan ravitsemusterapeutin lisäksi yhdeksän ravitsemusterapeuttia. Oma toimenkuvani on erikoissairaanhoidossa nuoriso- ja aikuisikäisten psykiatristen potilaiden parissa. Työ on pääasiassa potilastyötä sekä osastoilla että poliklinikoilla, lähinnä syömishäiriöpotilaiden parissa. Lisäksi työnkuvaan kuuluu melko paljon kehittämistehtäviä.

Mistä asioista pidät erityisesti työssäsi? Entä onko jotain ikäviä puolia?

Tykkään siitä, että työ on itsenäistä, olen saanut melko vapaat kädet ajanhallinnan ja työtehtävien suhteen. Toisaalta olen nauttinut psykiatrian puolen perinteestä, jossa tehdään paljon moniammatillista yhteistyötä ja pohditaan porukalla parhaita ratkaisuja. Pidän siitä, että voin olla oman alani asiantuntija moniammatillisessa verkostossa saaden taustatukea omilta ravitsemusterapeuttikollegoiltani. Työ vakavasti sairaiden ihmisten parissa on välillä todella rankkaa, jolloin tiimin tuen merkitys ja myös oman elämän hallinta korostuu.

Mitkä taidot koet työsi kannalta tärkeimmiksi?

Ravitsemusterapeutin työssä on monia osa-alueita, joita voisi luetella tärkeiksi. Näistä nostaisin kuitenkin ykköseksi ihmissuhdetaidot - niin potilaisiin kuin työyhteisöönkin nähden.

Onko sinulla vinkkejä työtä hakeville opiskelijoillemme tai vastavalmistuneille?

Kannustaisin olemaan avoin sen suhteen, millaista työtä etsii. Usein lyhyestäkin pätkästä saattaa myöhemmin seurata jotain lisää. Työnkuvaan pystyy yllättävän usein itse vaikuttamaan, joten siihen ei kannata takertua työpaikkailmoitusta lukiessa. Jos työpaikkoja ei tunnu olevan auki, kannattaa niiden perään kysellä sellaisista paikoista, jotka kiinnostaisivat. Jos olet perusfiksu ja kiva tyyppi ja valmis tekemään töitä sekä liikkumaan kotipaikkakunnaltasi, töitä kyllä on!

Onko sinulla muita vinkkejä opintoihin ja tulevaisuuteen, tai jotain muuta tärkeää, mitä haluaisit vielä kertoa?

Opiskele ahkerasti ja muista nauttia elämästä! Ole utelias ja avoin mahdollisuuksille, löydät paikkasi ihan varmasti! Hyvää kevättä kaikille!

Hyvää kevättä myös minunkin puolestani,

Taru Lindholm

Retikan opiskelijaedustaja ja opiskelijapromoottori