Kulutusta, viestintää ja tietokirjoja: Haastattelussa WWF:llä kulutuksen ja kestävien ruokaratkaisujen parissa työskentelevä Mari Koistinen

09.12.2020 08:57

Mari Koistinen on kuluttajaekonomian pääaineesta valmistunut kuluttaja-asiantuntija. Hän työskentelee WWF Suomella suojeluasiantuntijana. Koistinen on viestinnän ammattilainen – hän on kirjoittanut pitkään blogia ja julkaissut myös neljä tietokirjaa.

Kuka on Mari Koistinen?

Mari Koistinen tekee ruokatyötä WWF Suomella suojeluasiantuntijana. Hänen työhönsä kuuluu kestävän ruuan kulutuksen ja tuotannon kysymykset. Lisäksi Koistinen on työskennellyt monipuolisesti viestinnän tehtävissä ja on myös tietokirjailija.

Opiskeluista

Mari valmistui kuluttajaekonomian pääaineesta maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi vuonna 2004. Sitä ennen hän oli opiskellut tradenomiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Muuton jälkeen, Jyväskylästä Helsinkiin töiden perässä, alkoi tuntua siltä, että olisi hyvä opiskella lisää ja jotain muuta. Löydettyään mielenkiintoisen kuuloisen oppiaineen Koistinen päätyi opiskelemaan kuluttajaekonomiaa vuonna 2000. Alalle päätyminen johtui etenkin kiinnostuksesta kulutuskysymyksiä kohtaan. Ennen oppiaineen löytämistä oli vaikea hahmottaa, että kulutusta voisi opiskella kokonaisuutena, joka yhdistelee psykologiaa, talousnäkemystä sekä ympäristöä.

Mari teki viestintähommia lehdessä jo lukioajoista lähtien. Hän oli esimerkiksi paikallislehdessä harjoittelussa ja kävi viestinnän linjan kansanopistossa, joka kesti vuoden verran. Viestintä tuntui omalta jutulta, mutta toimittajan hommat eivät. Sen takia Mari suuntautui kaupallisen puolen opintoihin, ajatellen markkinoinnin ja viestinnän linkittyvän toisiinsa. Hän oli kesätöissä Maaseudun tulevaisuudessa ja teki viestinnällisiä juttuja opintojen ohessa muun muassa Agronomiliitolle.

Onko jotain, mitä olisi kannattanut tehdä opintojen aikana toisin?

Mari toteaa, että olisi voinut edetä opinnoissaan hieman rauhallisemmin ja opiskella lisää jotakin kivaa ja kiinnostavaa silloin, kun siihen oli mahdollisuus. Saadakseen enemmän kansainvälistä kokemusta, kieliä olisi voinut opiskella enemmän tai lähteä esimerkiksi vaihtoon.

Koetko, että opintosi vastaavat nykyisiä työelämän tarpeita?

Tiedon hakeminen, tiedon analysointi ja tiedon kirjoittaminen auki niin, että muutkin ymmärtävät ovat Koistisen mukaan taitoja, joihin opinnot ovat valmentaneet hyvin. Hän mainitsee opintojen kehittäneen myös omaa kriittistä ajattelua. Lisäksi ne ovat luoneet pohjan kuluttaja-asioihin ja kuluttajakäyttäytymisen ymmärtäminen ja näkökulmat ovat iskostuneet syvälle.

Mitkä ovat mielestäsi tämän tutkinnon suorittaneen vahvuuksia työmarkkinoilla?

Kuluttajaymmärrys ja tietty monialaisuus, etenkin nyt kun elintarvikepuolikin on mukana opinnoissa vahvemmin. Koistinen mainitsee myös laaja-alaisuuden tuovan sen, ettei ole yhtä selvää, mitä työelämä mahdollisesti olisi. Voi olla jollekin onni ja toiselle haitta, että täytyy löytää oma suuntautuminen ja kiinnostuminen muuta kautta. Sama tosin pätee monille muillekin aloille.

Mitä teet nyt? Minkälaiseksi työurasi on muotoutunut?

Opintojen jälkeen Mari päätyi viestintään. Hän oli tiedottaja sähköalalla, jonne päätyi mentorointikuvioiden kautta. Se ei tuntunut aivan omalta jutulta ja samoihin aikoihin blogin kirjoittaminen sai alkunsa. Kulutusasioiden poltellessa vahvasti mielessä Mari perusti Kulutusjuhla -nimisen blogin. Kuluttamisesta tuntui olevan paljon sanottavaa, mainettakin tuli jo jonkin verran uusissa ja pienissä blogipiireissä, eikä siinä kohtaa tarvinnut pelätä taloudellisia riskejä, joten Koistinen heittäytyi yrittäjäksi. Hän teki kuluttajajournalismia eri lehtiin ja viestintää yrityksille. Muutaman vuoden jälkeen tietynlainen taloudellinen epävarmuus sai kuitenkin hakemaan töihin mehiläishoitajainliittoon kuluttajaneuvojaksi. Mari jäi puolen vuoden jälkeen vanhempainvapaalle, jonka jälkeen hän palasi liittoon tekemään töitä. Tässä kohtaa alkoi lisäksi tietokirjojen kirjoittaminen, kun tuttu, joka oli kustantamossa töissä, ehdotti kirjan tekemistä hunajasta. Hetken mietitytti riittääkö asiantuntijuus ja osaaminen tietokirjan tekemiseen, mutta se riitti ja Koistinen teki kirjan hunajasta, joka ilmestyi vuonna 2015. Sen jälkeen ilmestyi Otavan julkaisema, Leenan Putkosen kanssa tehty, ”Ruokamysteerit” -kirja. Myöhemmin Mari Koistinen on julkaissut kirjat ”Digideiteillä” ja ”Syötkö väärennettyä ruokaa?”.

Tässä vaiheessa tuntui, että mehiläiskuviot on nähty ja vastuullisen metsänhoidon yhdistys FSC Suomi haki viestintäpäällikköä, johon Mari haki seuraavaksi ja hänet valittiin pestiin. -Kaikki työpaikkani olen saanut työpaikkailmoitusten kautta, mukaan lukematta nykyistä työtä. Olen vain hakenut avoimia työpaikkoja, Mari kertoo. Reilu vuosi sitten tarjoutui mahdollisuus työskennellä WWF Suomella, missä Mari käytännössä hoitaa vastuulliseen ruuan kulutukseen liittyviä kysymyksiä. Ennen kaikkea puhutaan kuluttajille siitä, mitä tarkoittaa kestävä syöminen ja tehdään siihen liittyviä materiaaleja, jossa pääsee käyttämään viestintäosaamista. Lisäksi työ on tiedon hankkimista ja keräämistä, kampanjoiden, aineistojen ja materiaalien suunnittelua, seminaareissa ja tilaisuuksissa aiheesta puhumista sekä yhteiskunnallista vaikuttamista eri kanavien kautta. Nyt on alkanut kansainvälinen, EU:n rahoittama Eat for Change – hanke, jota Suomi vetää. Sen myötä myös Marin työn kansainvälinen ulottuvuus on kasvanut.

Työhistoria on muotoutunut lähinnä sattuman kautta. Ruuan ympäristövaikutuksista kiinnostuminen kasvoi tietokirjaksi ja lopulta työksi. Sille, missä hetkessä sattuu mistäkin innostumaan, kehen sattuu tutustumaan, mitkä palaset loksahtavat joskus kohdalle, voi laittaa paljon painoarvoa. Koistinen kokee, että blogin aloittamisella on ollut myös suuri merkitys. Kirjoittaminen on samalla parantanut viestintätaitoja ja verkkomaailma mahdollistanut verkostoitumisen ja tutustumisen uusiin ihmisiin. Blogin kirjoittaminen toi myös varmuuden siihen, että uskalsi heittäytyä yrittäjäksi. Esimerkiksi tietokirjojen maailmaan lähteminen vaati tutun, joka mukaan lähtemistä ehdotti. Mari kertoo, ettei ole tietoisesti rakentanut uraa, vaan sen muotoutuminen on ollut pitkälti sattumaa. Tärkeää hänelle on myös vapaa-aika ja se, että kokee työnsä palkitsevaksi ja merkitykselliseksi.

Mistä pidät eniten työssäsi? Entä ikävät puolet?

Ikäväksi tai raskaaksi puoleksi Mari kokee välillä tietynlaisen nihkeilyn sietämisen sosiaalisessa mediassa. -Se on semmoinen asia, joka pitää tässä roolissa tietää, Mari kuitenkin toteaa. Nyt työskennellessään isossa organisaatiossa, paljon aikaa kuluu korona-aikana Zoom-palavereissa, joka ei ehkä ole niin ideaalista. Onnistumisen hetket taas ovat hienoja. On kiva, kun esimerkiksi tuottaa hyvän ruokaan liittyvän tekstin tai näkökulman, johon on itse tyytyväinen ja saa lisäksi positiivista palautetta. WWF:n iso organisaatio tuo sen, että ympärillä on paljon aikuisia, joiden kanssa voi yhdessä miettiä ratkaisuja ja näkökulmia. Työn monipuolisuus ja eri tyyppiset elementit ovat myös mieleisiä. -On kirjoittamista, puhumista, tiedon kaivelua, suunnittelua ja markkinointikampanjoita, Koistinen luettelee.

Julkaisit vuoden alussa tietokirjan ”Syötkö väärennettyä ruokaa?”. Miksi kyseinen aihe - ruokaväärennökset?

Ajatus lähti jo hunajamaailmassa, koska hunaja on jo yksi väärennetty tuote itsessään. Vuosien ajan Mari luki ruokaväärennyksiin liittyviä uutisia, joita hän löysi Twitterin kautta. Näkemys siitä, mitä kaikkea maailmalla tapahtui, kertyi lukemalla. – Se on mielestäni jännittävä elintarvikemaailman lieveilmiö. Suomessakin keskustelu aiheesta oli noussut, joten aihe oli myös enemmän ajassa, Mari toteaa.

Jos puhutaan yleisesti urasta esimerkiksi kulutuksen ja kestävien ruokaratkaisujen parissa, niin minkälaisena näet alan tulevaisuuden ja alan merkityksen yleisesti?

Ruokamurros niin tuotantoon kuin kulutukseen tarvitaan. Me elämme ilmasto- ja monimuotoisuuskriisien keskellä, joten ratkaisuja täytyy tehdä ja ruoka sekä sen tuotantotavat on pakko saada muuttumaan toisenlaisiksi. Marin mukaan alan merkitys ei voi vähentyä, vaan päinvastoin.  Laskentapuoli, esimerkiksi ympäristövaikutusten laskenta, kehittyy varmasti tulevaisuudessa. Ilmastovaikutukset ovat nyt vahvasti esillä, mutta muut vaikutukset ovat myös merkittäviä, kuten luonnon monimuotoisuus ja vesivarat. Ruuan globaaleista ketjuista on tullut monimutkaisia, joka liittyy myös ruokaväärennöksiin. Vaaditaan globaali ja paikallinen ote ja niiden yhdistäminen, joka on Marinkin työssä yksi haaste. Puhutaan globaaleista ongelmista, joihin täytyy etsiä paikallisia ratkaisuja.

Terveisiä Agronomiliiton opiskelijoille? Vinkkejä opintoihin/työnhakuun?

Mari Koistinen neuvoo pitämään sopivan rentouden asioiden suhteen. -Sitä ei tiedä mihin päätyy. Tarttukaa sopiviin tilaisuuksiin, kuuluvat terveiset. Suomi on myös Koistisen mukaan siitä hyvä ja pieni maa, että täällä voi ottaa yhteyttä helposti kiinnostaviin ihmisiin ja luoda uusia kontakteja.

Haastattelun tekijä: Elsa Norola, Agronomiliiton opiskelijavaliokunnassa VEKEn edustajana