Akava: Vastavalmistuneiden korkeasti koulutettujen työttömyyden kasvu pysäytettävä

Korkeasti koulutettujen työttömyyteen ei kuitenkaan kiinnitetä tarpeeksi huomiota ja he putoavat helposti palveluiden ulkopuolelle.

Vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyys lisääntyy kovaa vauhtia. Helmikuussa kasvua vuoden takaisesta tilanteesta oli 36 prosenttia. Tämä ryhmä muodostaa jo 60 prosenttia nuorten yhteiskuntatakuun 25–29-vuotiaiden vastavalmistuneiden kohderyhmästä.

TE-toimistoissa korkeakoulutettujen työmarkkinoita ja työllistymismahdollisuuksia tunnetaan huonosti. Myöskään korkeakouluilla ei ole enää vastuuta kasvateistaan.

– Uran alkuvaihe ja kiinnittyminen työmarkkinoille on kriittinen kohta koko työuran kannalta. Vastavalmistuneiden työttömyyteen on tarttuva kaikin mahdollisin keinoin. Eräillä aloilla koulutusmäärät ovat kertakaikkiaan liian suuria. Koulutusta ja tutkintojakin kehittämällä voidaan kuitenkin vaikuttaa työllistymiseen, sanoo Akavan asiantuntija Ida Mielityinen.

Akava opiskelijoiden puheenjohtaja Jouni Markkanen huomauttaa, että opiskelijoiden siirtyminen työelämään helpottuisi huomattavasti, jos korkeakoulut ja TE-toimistot tekisivät tiiviimpää yhteistyötä.

 –  Opinto-ohjauksen, ura- ja rekrypalveluiden sekä työvoimatoimiston palveluiden pitäisi linkittyä toisiinsa saumattomasti, Markkanen vaatii.

 Akava on sitoutunut työurien pidentämiseen myös työuran alkupäästä. Tämä edellyttää, että kokonaistyöllisyys paranee. Vastavalmistuneiden työllisyyteen voidaan vaikuttaa kustannustehokkaasti ja nopeasti kehittämällä opintoja, opetusta ja opiskeluympäristöjä.

Korkeakoulutuksen on reagoitava voimakkaammin siihen kehitykseen, että tulevaisuudessa suuri osa korkeakoulutettujen työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vastavalmistuneet tarvitsevat työllistyäkseen erilaisia valmiuksia kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

– Suomalaisopiskelijat kiinnittyvät työmarkkinoille hyvin jo opiskeluaikana pitkälti omaehtoisen opiskeluaikaisen työssäkäynnin kautta. Tosin tätä halutaan hiukan suitsia, jotta opiskelijat keskittyisivät enemmän opiskeluun ja opintoajat lyhentyisivät. Lyhyemmät opiskeluajat eivät saa kuitenkaan johtaa siihen, että vastavalmistuneiden työllisyys heikkenee. Silloin joudumme ojasta allikkoon. Opintoja ja koulutusta kehittämällä voidaan ratkaista tätä yhtälöä. Kehitystyöhön tarvitaan kuitenkin enemmän resursseja ja sitä on arvostettava enemmän, Mielityinen toteaa.

Korkeakouluopintojen tähtäin työmarkkinoilla

Korkeakouluopintojen ilmapiirin ja opiskelutapojen tulee tukea alusta asti ammatti-identiteetin etsimistä ja vahvistamista.
– Korkeakouluopintojen tavoite on aina päästä työmarkkinoille hyödyntämään tietoja, taitoja ja sivistystä, Mielityinen tiivistää.

Yhä useampi tarvitsee työllistyäkseen yrittäjämäistä asennetta ja/tai muita yrittäjävalmiuksia. Vastuuta yleisten työelämävalmiuksien, työelämätietouden ja yrittäjyystaitojen lisäämisestä ei voi sysätä erillisille kursseille, vaan jok’ikisellä kurssilla on oltava omat tavoitteensa ja menetelmänsä. Jokaiseen korkeakoulututkintoon kuuluu lisäksi hyvin ohjattu, tavoitteellinen ja laadukas työelämäjakso.

Korkeakouluissa on jo nyt lukuisia hyviä käytänteitä, asenteita ja osaamista näiden tavoitteiden edistämisestä, esimerkiksi projektipohjaista opetussuunnitelmaa, työelämän toimijoiden haastatteluja, työelämässä olevien vierailuja, tavoitteellista ja monipuolista ryhmätyöskentelyä, sosiaalisen median käyttöä sekä yritysten ja/tai muiden alojen opiskelijoiden kanssa yhteistyössä toteutettuja kursseja.