Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Yrittäjyydestä resilienssiä

05.9.2024 10:10

Yrittäjyyden ja palkkatyön yhdistäminen parantaa resilienssiä.

Maatalouspuolelta valmistuneilla Agronomiliiton jäsenillä on usein uravaihtoehtona ollut joko maatilayrittäjyys tai palkkatyö tai näiden yhdistelmä. Itseni lasken porukkaan, joka on melkein koko työuransa tehnyt sekä palkkatyötä että harjoittanut maatilayrittäjyyttä. Meille se on ollut luonnollinen vaihtoehto, kaikilla ei tosin vapaaehtoinen. Maatilan ja palkkatyön yhdistelmässä on omat erityispiirteensä, eikä tässä sen enempää. Mutta voisiko siitä kokemuksesta ammentaa jotain havaintoja yleisemminkin palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistämistä miettiville?

Vuosikymmenten työsuhteita ei enää ole

Yksi perustelu yrittäjyysvaihtoehdolle on työelämän pirstaleisuuden lisääntyminen. Mikään työsuhde ei ole varma, vaan kaikilla töiden loppuminen on yhden muutosneuvottelun päässä. Tilanteessa helpottaa varmasti, jos sivussa on ollut liikeidea, joka vain odottaa sitä, että aikaa tai muita resursseja vapautuu. Valmius suunnata tekemistään uusiin juttuihin on eniten korvien välissä eli ajatusta on kypsytelty. Itse liikeidea voi olla mitä vaan, mutta asiantuntijalla se usein pohjautuu omaan osaamiseen. Oman osaamisen tuotteistaminen ja osaamisen sanoittaminen ovat tärkeitä; mieti niitä jo heti uran alkupuolella. Muotisana resilienssi sopii tähän. Kun on etukäteen pohtinut yrittäjyyttä vaihtoehtona, niin uskon resilienssin eli iskunkestävyyden työmarkkinoilla olevan paremmassa kunnossa.

”Minusta ei ainakaan yrittäjää tule”

Näin kuulee sanottavan aika usein, tosin ehkä harvemmin kuin vuosikymmen sitten. Onko yrittämisellä huono imago ja päällimmäisenä tarinat omaisuutensa, terveytensä ja perheensä  menettäneistä puurtajista? Pomminvarmaa liikeideaa ei ole, yritystoimintakin voi ajaa kiville. Mutta niin voi työuralle käydä työmarkkinoillakin. Pohjimmiltaan kyse on itsensä johtamisesta. Helppo sanoa, ja itsensä johtaminen on termi, jonka taakse voi mennä, kun ei konkreettisempaakaan neuvoa ole antaa. Mutta emmeköhän me olla kaikki ihan itse vastuussa tekemistämme? Aika harvoin kukaan tulee ”kotoa hakemaan” kivoihin juttuihin.

Sudenkuoppa

Jos nyt olet sitten tehnyt edellä mainitun ohjeen mukaan ja sinulla on liikeidea ja ehkä jopa jo yritys palkkatyön ohessa, niin vaara piilee siinä, että kumpikin osa-alue kärsii. Työelämä ja yrityselämä ovat armottomia ja alle 120 % panostuksella ei oikein kummastakaan tule mitään. Taas tulee vastaan itsensä johtaminen. Jossain kohtaa joutuu tekemään valinnan siitä, että kumpi on se kehittämisen keihäänkärki. Taloudellisesti voi olla hyvä ratkaisu olla sekä palkansaaja että yrittäjä, sopivassa suhteessa. Mutta jääkö siinä jotain onnistumisen tuntemuksia tulematta? Onnistumisia siitä, kun on jotain ihan omaa tehnyt ja siinä sitten onnistunut?

Ilkka Raukola

Olen Agronomiliiton yrittäjävaliokunnan puheenjohtajana. Yrittäjävaliokunnassa pyrimme kehittämään kaikin tavoin alamme yritystoiminnan toimintaedellytyksiä. Olen maaseutuyrittäjä sekä toimin yritystoiminnan kouluttajana Suomen Yrittäjäopistolla.

Lähetä kommentti