Senioreiden matkassa: Krakovan kevät

26.8.2024 13:36

Agronomiliiton eläkeläisjäsenten tämän vuotinen ulkomaanmatka suuntautui Puolaan Krakovan seudulle. Matkalle osallistui 30 senioria, joita kiinnosti historian ja kulttuurin ohella se, miten Puolan maatalous on EU-jäsenyyden aikana kehittynyt.

Matkan toteutuksessa meillä oli uusi yhteistyökumppani Matkapojat. Matkaohjelmassa oli tulopäivänä tutustuminen Krakovan vanhaan kaupunkiin, toisena päivänä suolakaivokseen, kolmas päivä maatalouspäivä ja neljäntenä päivänä ajelimme Tatra-vuoristoon ja Zakopaneen. Matkakertomus on tehty tiimityönä, Juha Seppälä teki muistiinpanot Wieliczkan suolakaivoksesta ja Hannu Myllymäki maatalouspäivästä. Pirjo Pöyhiä kertoo lyhyesti ensimmäisestä ja viimeisestä päivästä lyhyesti sen minkä matkan johtajan velvollisuuksiltaan ehti mieleen painaa. Yhteiset ruokailut ja matkaseurueen jäseniin tutustuminen olivat oleellinen osa matkaa, kuten aina seniorimatkoilla.

Ensimmäinen matkapäivä ja tutustuminen Krakovaan

Menomatka Krakovaan oli sujuva ja aikataulun mukainen. Lentokentällä meitä oli vastassa viehättävä oppaamme Celina Wolek. Hän oli asunut Suomessa noin 10 vuotta yliopisto-opiskelujen ja työn vuoksi, joten suomen kieli ja Suomen asiat olivat hyvin hallussa. Krakovaan saavuttuamme lounastimme viehättävässä Miod I Wino -ravintolassa ja sen ruoka ja miljöö osoittautuivat yhdeksi matkan parhaista. Lounaan jälkeen tutustuimme Krakovan vanhaan kaupunkiin noin kolme tuntia kestäneellä kävelykierroksella. Krakovan asukasluku on noin 800 000. Tämän lisäksi Krakovassa asuu tällä hetkellä 200 000 ukrainalaista. Krakova on vireä, 24:n yliopiston ja korkeakoulun kaupunki. Opiskelijoita kaupungissa on noin 200 000. Krakovassa sijaitsee yksi Euroopan vanhimpia yliopistoja, vuonna 1364 perustettu Jagiellonian yliopisto. Sen keskiaikainen päärakennus on Collegium maius.

Krakova on yli 1000 vuotta vanha hyvin säilynyt kaupunki. Toisessa maailmansodassa saksalainen kenraalikuvernööri kielsi kaupungin pommittamisen, sillä saksalaisilla oli tarkoitus tehdä Krakovasta sodan jälkeen saksalainen edustuskaupunki.  Krakovaa ympäröi 1000-luvulla rakennettu kuninkaallinen puolustusympyrä tai suojelumuuri.

Kävelimme mennen tullen hotellimme ja vanhan kaupungin yhdistävän Planty-puiston läpi. Puisto on 4,5 km pitkä ja pinta-alaltaan noin 7 ha. Puistoa ei suotta kutsuta Krakovan vihreiksi keuhkoiksi. Puiston siisteys oli silmiin pistävää. Opas kertoi, että puiston penkit pestään joka aamu.

Kävelymme aikana sivuutimme 1300-luvulta peräisin olevan Rynek Glowny-torin eli vanhan kaupungin torin laidalla sijaitsevan, v. 1347 valmistuneen Pyhän Marian kirkon, jota sanotaan Puolan kauneimmaksi kirkoksi. Kirkossa on kaksi jyhkeää tornia, jotka ovat korkeudeltaan ja malliltaan erilaiset. Korkeampi torni on 81 m korkea ja lyhyempi 69 m. Kävimme vuosina 1079–1098 rakennetussa Apostoli Andreaksen kirkossa, joka on rakennettu paikallisesta kalkkikivestä ja punertavan Siepraw-hiekkakiven lohkoista. 1300-luvulla kuningas Wladyslaw Kyynärpää päätti antaa klaariköyhien asua kirkossa. Kirkon vieressä on 1200 luvulla perustettu Klaryski-nunnien luostari. 

Kävelykierroksemme lopuksi kiipesimme Wawelin kukkulalle ja kohti Wawelin kuninkaan linnaa samaa reittiä, kuin kuninkaat ja heidän vieraansa vuosisatoja sitten ovat matkanneet. Kukkulalla on museoita, joissa on nähtävänä mm.  aseistusta ja kruunun kalleuksia. Alueella järjestetään nykyisin paljon erilaisia näyttelyitä. Paluumatkalla hotelliin kävelimme osan matkaa Marian kirkkoa vastapäätä sijaitsevan, 1200-luvulta peräisin olevan Verkahallin läpi. Halli toimii nykyisin monipuolisena kauppahallina, joka myy uskomattoman valikoiman käsitöitä, matkamuistoja laukkuja jne.

Reilun kolmen tunnin kävely helteisessä Krakovassa lukuisine nähtävyyksineen osoittautui osalle matkalaisista hiukan liian raskaaksi.

Toisena matkapäivänä ohjelmassa Wieliczkan suolakaivos

 Kaivosalue sijaitsee 15 km päässä Krakovasta. Kaivokset kuuluvat Puolan suosituimpiin nähtävyyksiin. Niissä käy vuosittain runsaat miljoona vierailijaa. Unescon maailmanperintökohteeksi Wieliczkan suolakaivokset julistettiin jo vuonna 1978.

Lähdimme liikkeelle varhain ja olimme kohteessa jo klo 8. Pääsimme ensimmäisenä ryhmänä sisälle kaivokseen ennen varsinaista turistiryntäystä, minkä merkityksen ymmärsimme kiertokävelyn päättyessä.

Wieliczka on yksi maailman vanhimmista suolakaivoksista. Suolaa on täältä kerätty jo kivikaudella, ja varsinainen kaivostoimintakin alkoi 1300-luvulla, kun talonpojat alkoivat kaivaa Wieliczkaan kapeita kuiluja. Vuosisatojen kuluessa kaivos laajeni todelliseksi maanalaiseksi maailmaksi.  Siitä tuli aikanaan yksi Euroopan tärkeimmistä suolantuotantokeskuksista.

Wieliczkan suolakaivos on syntynyt miljoonia vuosia sitten geologisten prosessien seurauksena, kun alueen peitti muinainen meri. Maankuoren liikkeiden seurauksena meren suolakerrokset siirtyivät syvemmälle maan uumeniin.

Wielickan kaivoksista suolakivet murskattiin ja kuljetettiin maan pinnalle edelleen käsiteltäväksi. Vuosituotos oli 12 000 tn suolakiveä, mistä suola liuotettiin vedellä. Saatua suolaa kutsutaan vuorisuolaksi. Nykyisin yleisimmät suolan tuotantomenetelmät ovat suolan haihduttaminen merivedestä sekä liuottamalla suolakaivoista.

Kaivos ehti toimia 700 vuoden ajan, kunnes kaupallinen kaivostoiminta lopetettiin vuonna 1996 tulvaongelmien ja suolan alhaisen hinnan takia. Kaivoksen käyttövoimana oli pitkään hevoset, jotka elivät kaivoksessa koko elämänsä. Teollisen kaivostoiminnan loputtua suolaa louhittiin vielä kymmenen vuoden ajan matkamuistoiksi.

Turisteille on kunnostettu vain osa kaivosalueesta. Menimme kaivoshisseillä aluksi noin 60 metrin syvyyteen, mistä alkoi kiertokävelymme kaivoskäytävillä. Tukirakenteita lukuun ottamatta kaikki kivimateriaali oli suolakiveä. Kaivoksessa oli tasainen + 15 asteen lämpötila. Kaivoskäytäviä ja louhinnassa muodostuneita saleja sekä suolajärviä oli turistireitillä useita. Osa saleista oli muokattu kappeleiksi, huippuna juhlasali kattokruunuineen. Kaivosmiehet muokkasivat vuosisatojen aikana suolakivistä patsaita ja tekivät upeita kaiverruksia. Uskonnollisuus oli vahvasti läsnä koristeluissa, sillä työ kaivoksessa oli vaarallista ja kaivosmiehet hakivat turvaa Jumalasta ja pyhimyksistä.

Kuljimme käytäviä ja puisia portaita pitkin yli kolmen kilometrin matkan aina 134 metrin syvyyteen. Sieltä meidät kuljetettiin ylös maanpinnalle kaivosmiesten käyttämillä häkkihisseillä. Kaivostoimintaa on ollut vielä syvempänäkin.

Retki kaivokseen oli vaikuttava ja kertoi kaivosmiesten vuosisataisesta työstä ja innovaatioista tärkeän suolan saamiseksi ihmisille niin ruoan valmistukseen kuin säilytykseenkin.  

Puolan maataloudesta

Vierailimme Krakovan alueen karjanjalostajien ja maidontuottajien liitossa Sabierzowissa. Sitä johtaa edustuston päällikkö Wojciech Rasin´ski, joka antoi meille erinomaisen esityksen Puolan maataloudesta.

Puolan pinta-alasta on 58 % peltoa (18,4 milj. ha) ja metsää 9,2 mil.j ha. Puolassa on 1,3 milj. maatilaa, joiden keskikoko on 11,1 hehtaaria. Puola on Euroopan unionin suurin siipikarjan, kananmunien, herkkusienten ja omenoiden tuottaja. Vuoden 2022 omenasato 3,2 milj. tonnia kertoo puutarhatuotannon tasosta. Puola on ollut useana vuonna maailman suurin omenoiden ja sienten viejä.

Puolan maatalous antaa työtä n. 4 %:lle puolalaisista. Tasaiset, alavat peltoaukeat ja lauhkea ilmasto luovat hyvät edellytykset maataloustuotannolle, mutta pieni tilakoko ja pirstoutunut rakenne haastavat tuottavuutta. Kotieläintuotannossa Puola on yksi Euroopan unionin suurimmista sianlihantuottajista ja kolmanneksi suurin maidontuottaja. Pelloista 22 % on nurmea. Vehnän osuus on kolmannes, ruisvehnää 19 %:a ja ohraa 12 %: a. Puola on myös EU:n merkittävimpiä sokerijuurikkaan ja rypsin tuottajia sekä kolmanneksi suurin vihannesten tuottaja.

Koska kohteemme oli paikallinen maidontuottajayhdistys, maidontuotanto, tuotosseuranta, paikalliset lypsykarjarodut ja perinteiset maitotuotteet tulivat vahvasti esille. Puolan lähes 12 milj. tonnin maidontuotanto on vahvasti riippuvainen EU:n kiintiötuista, joiden puolesta Puolassa protestoitiin näkyvästi vuonna 2015. Lähes puolet lehmistä kuuluu tuotosseurantaa. Keskimääräinen tuotos on yli 9 000 EKM (energiakorjattu maidon määrä) kg/lehmä, kun kaikkien lehmien keskituotos on n. 6600 EKM kg/lehmä. Rasin´ski kiitteli kovasti suomalaisten kollegoidensa Juho Kyntäjän ja Heli Wahlroosin apua tuotosseurannan ja lehmien hyvinvoinnin kehittämisessä.

Puolan punainen on lypsykarjarotu, jonka kantakirjaus alkoi vuonna 1894, on edelleen hyvin yleinen EU:n tukijärjestelmän ansiosta. Puolan punaista ja Puolan punavalkoisia rotuja on edelleen n. 38 % lehmistä ja ne saavat EU:n alkuperärodun tukea. Ne tuottavat maitoa mm. Vähä-Puolan (Krakovan ympäristö) perinnejuusto Oscypekkiin ja hoitavat alppimaisia luonnon laitumia.

Puolan maatalouden suurimpia haasteita ovat tulevaisuudessa Ukrainan EU-jäsenyys (uhka tukien menetyksestä), avoin maailmantalouden maatalouskauppa, maidon tuottajahinta ja tulevien sukupolvien kiinnostus maataloudesta ja maidontuotannosta. Alueen vahvuutena on Krakovan maatalousyliopisto, joka on toiminut yli 150 vuoden ajan.

Matkalla maatilakohteeseemme nautimme runsaan ja maukkaan lounaan Folwark Zalesien kartanolla, josta oli kauniit näkymät Karpaattien Tatra-vuoristoon. Maatilakohteemme Adam Herutz on yksi alueen suurimmista maitotiloista. Tilalla on 70 punavalkoista lehmää ja saman verran nuorkarjaa. Tilalla oli 50 ha nurmea, 25 ha maissia ja 25 ha ohraa. Nurmesta ja maissista tehtiin säilörehua, jotka käytettiin seosrehun raaka-aineina. Kuluvan vuoden ensimmäinen nurmisato korjattiin jo 20.4. eli 5 viikkoa normaalia aiemmin. Pihattonavetassa on lypsyrobotti ja sadonkorjuu hoidetaan kolmella isolla traktorilla ja puimurilla. Meijeriin toimitetaan päivittäin lähes 5000 litraa maitoa, josta meijeri maksaa noin 2 slotya/litra. Isäntä ei ollut hintaan tyytyväinen, mutta muuten tilalla tuntui menevän hyvin. Elintaso, siisteys ja uudistuminen Etelä-Puolan maaseudulla oli ainakin minulle mieluisa kokemus.

Sateinen päivä Zakopanessa

Viimeisenä päivänä teimme päiväretken kohti Tatra-vuoristoa ja Zakopanen kaupunkia. Huonoksi onneksemme päivä oli sateinen ja sumuinen, joten upea vuoristo jäi näkemättä. Matkalla pysähdyimme ostamaan paikallista juustoa, jota grillattiin avotulella, maisteltiin puolukkahillon kera ja ostettiin vakuumiin pakattuna kotiin vietäväksi. Matkalla Zakopaneen näimme myös Puolan kultapojan, mäkihyppääjä Kamil Stochin, hulppean omakotitalon. Tontin hänelle oli lahjoittanut jokin paikallinen seurakunta.

Matka jatkui mutkittelevaa kylätietä pitkin kohti Bacheledowkaa, jossa vierailimme Mustalle Madonnalle pyhitetyssä kirkossa. Kirkko on tunnettu pyhiinvaelluskohde Puolassa sekä uskonnollisista että kulttuurisista syistä. Kirkko on rakennettu puolalaiseen tyyliin, joka yhdistää sekä goottilaisia että barokkisia elementtejä. Kirkko on valmistettu pääasiassa puusta. Sen sisätiloissa on kauniita puukaiverruksia ja maalauksia, jotka kuvaavat uskonnollisia aiheita ja paikallisia pyhimyksiä. Kirkon arkkitehtuuri heijasta alueen kulttuuriperintöä ja käsityötaitoja. Musta Madonna on yksi tunnetuimmista Neitsyt Marian kuvista.

Retken päätteeksi matkasimme funikulaarilla Gubakowka Hill -kukkulalle, mutta sateen ja sumun vuoksi saatoimme vain kuvitella Tatran kauneutta ja haukata pikaiset lounaat sen ravintoloissa.

Krakovan matkamme huipentui juutalaiskorttelissa sijaitsevaan Klezmer Hois -ravintolaan, jossa herkullisen illallisen ohessa saimme nauttia upeasta klezmer-musiikista. Klezmer-musiikki on juutalaisten kansanmusiikkia, jonka juuret ulottuvat yli kahden vuosituhannen taa. Musiikkia soitettiin häissä ja muissa perhejuhlissa.

Seuraavana aamuna olimmekin sitten monipuolisten matkakohteiden ja melkoisen tiiviin ohjelman jälkeen valmiita kotimatkalle.

Hannu Myllymäki, Pirjo Pöyhiä ja Juha Seppälä