Mitä osaamista jatkossa tarvitaan? – Agronomiliiton jäsenten näkemyksiä osaamistarpeista
Selvitimme keväällä 2017 jäsenistömme osaamisalueita ja tulevaisuuden osaamistarpeita. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään osaamisen kehittämisen palveluiden pohjaksi sekä vaikuttamis- ja edunvalvontatyötämme varten. Mihin koulutusta tarvitaan? Mitä esteitä ammatilliselle kehittymiselle on?
Selvityksessä kysyttiin 13:lta eri osaamisalueelta taitojen ja tietojen osaamista ja tarvetta työssä. Vastausten perusteella muodostettiin osaamiskuiluja (tarpeen ja osaamisen tason välinen ero = kuilu), jotka osoittavat, mitä taitoja työtehtävissä tarvitaan, missä on osaamista ja minkälaisissa asioissa kaivataan lisäkoulutusta. Osa osaamisalueista kysyttiin kaikilta vastaajilta ja osa vain niiltä, joiden työnkuvaan ne liittyvät.
Pääset tutustumaan tutkimusraporttiin TÄSTÄ .
Osaaminen hyvällä tasolla – aina voi kehittyä lisää!
Selvityksessä löytyi joitakin selkeitä, joskaan ei kovin suuria osaamiskuiluja. Negatiiviset osaamiskuilut olivat suurempia kuin positiiviset. Suurimmat osaamiskuilut löytyivät yhteistyö- ja viestintätaidoista ja siellä tarkemmin vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaidoista, puhe- ja neuvottelutaidoista sekä strategisen osaamisen osalta viestintätaidoista. Osa negatiivisista osaamiskuiluista oli taidoissa, joita tarvitaan harvemmin, joskin osaamiskuiluja oli myös usein tarvittavissa taidoissa.
Eniten osaamista, eli positiivisia kuiluja, löytyi sisällön tuottamisesta blogeihin (pääluokka digitaaliset taidot), tieteellisestä tutkimuksesta (pääluokka strategiset taidot), ruotsin ja saksan kielten taidoista (pääluokka kielitaito) sekä pikaviestipalveluiden käytöstä (pääluokka digitaaliset taidot).
Kiertotalousosaaminen nousee osaamiskuiluissa korkealle. Tuloksissa on huomioitava, että patteristo kuului osioon, joka kysyttiin vain heiltä, joiden tehtäviin kyseinen osaaminen liittyi. Kiertotalousosaamisen patteristoon vastasi vain 23 % vastaajista.
Vastausprosenttien tarkastelu osoittaa, että asiakaslähtöinen palvelu- ja tuotekehitys sekä tutkimus-, koulutus- ja opetusosaaminen kuuluvat useiden vastaajien toimenkuvaan. Näihin patteristoihin vastasi 60% vastaajista. Näistä osaamisalueista nousevat suurimpina osaamiskuiluina kuluttajaymmärrys (tarve=3,23 kuilu=-0,44) sekä käyttäjälähtöinen palveluiden kehittäminen (tarve=3,11 kuilu=-0,48).
Tutkimus-, koulutus- ja opetusosaamisessa suurin osaamiskuilu liittyi työelämälähtöisyyteen (tarve=3,12 kuilu=-0,31).
Terveys- ja ravitsemusosaamiseen oli vastannut 35 % vastaajista. Tässä kysymyspatteristossa ei löytynyt osaamiskuiluja yleisellä tasolla. Tehtäväkohtaisen luokittelun osalta näyttäisi kuitenkin siltä, että asiakas- ja potilastyössä toimivilla suurimmat osaamiskuilut liittyvät erityisryhmiin liittyvään osaamiseen, terveyden edistämiseen liittyvän tietouden hyödyntämiseen ravitsemuksessa sekä asiakkaiden ohjaukseen ja neuvontaan liittyvään osaamiseen.
Mitä osaamista tulevaisuudessa tarvitaan?
Vastaajia pyydettiin kuvittelemaan tilanne, jossa he olisivat palkkaamassa itselleen seuraajaa viimeisimpään/nykyiseen työtehtäväänsä ja laatimaan kuvaus siitä, millaista osaamista uudella työtekijällä tulisi olla.
Nykyisten tehtävien osalta tärkeimmäksi osaamiseksi nousee substanssiosaaminen omalta alalta tai laajemmin (34 %) sekä vuorovaikutus-, yhteistyökyky- ym. sosiaaliset taidot (24 %).
Urakehityksen edistämisen kannalta tärkeimpinä pidettiin digi-, It-, ohjelmointi- ja mobiilitaitoja sekä business-, liiketoiminta-, talous- ja yrittäjyystaitoja. Lisäksi tärkeinä nähtiin johtaminen ja esimiestaidot.
Digitaalisuus tulee
Vastaajilta tiedusteltiin arvioita siitä, miten digitalisaatio vaikuttaa omiin osaamistarpeisiin. Kysymys oli avoin, jolloin vastaaja on voinut kommentoida useamman vaikuttavan tekijän.
Kaksi viidestä vastaajasta koki digitalisaation vaikuttavan omiin osaamistarpeisiinsa jatkuvana lisäkoulutuksen ja kehittymisen tarpeena työtehtävästä tai sektorista riippumatta. Toisaalta jopa 35 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa tai ei kokenut digitalisaatiolla olevan vaikutusta osaamistarpeisiinsa.
Etenkin johto/esimiestehtävissä, suunnittelu-, kehitys- ja hallintotehtävissä sekä toimistotehtävissä työskentelevät kokivat, että digitalisaation myötä lisäkoulutuksen ja kehittymisen tarve on jatkuvaa.
Mitä esteitä kouluttautumiselle koettiin olevan?
Runsas puolet vastaajista koki suurimmaksi ammatillisen kehittymisen esteeksi ajan puutteen työssä. Myös ajan puutteen työn ja yksityiselämän yhteensovittamisessa sekä sopivan koulutustarjonnan puutteen koettiin olevan kehittymisen esteinä. Etenkin yksityisellä sektorilla työskentelevät kokivat ajan puutetta työn ja yksityiselämän yhteensovittamisessa. Kunnissa ja kuntayhtymissä sekä liikelaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa työskentelevät kertoivat muita useammin esteen syyksi työnantajalle aiheutuvat kustannukset, koulutuksen hintatason sekä vaikeuden päästä kiinnostavaan koulutukseen.
Määräaikaisessa työsuhteessa olevien ja työttömien esteet erottuvat muista vastaajista. Kun toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevien suurin este oli ajan puute työtilanteen vuoksi (65 %), oli vastaava osuus määräaikaisilla 46 % ja työttömillä 29 %. Määräaikaisessa työsuhteessa olevilla nousivat muita selkeämmin esille työnantajalle aiheutuvat kustannukset (31 %) ja työttömillä taas itselle aiheutuvat kustannukset (34 %).
Yrittäjillä suurimmat esteet liittyivät ajan puutteeseen työn ja yksityiselämän yhteensovittamisessa (59 %). Tämä oli suurin syy myös vanhempainvapaalla olevilla.
Kaikille ryhmille näyttäisi löytyvän keskimäärin sopivan sisältöistä ja hintaista koulutusta, vaikka yksittäisenä esteenä mainittiinkin itselle tai työnantajalle aiheutuvat kustannukset.